19.09.2018

Loppukoe ja valmistuminen Hypokoiraksi!

Loppukoe, eli hyötykoiratesti oli 27.4. Jyväskylässä. Meille molemmille kaupunki oli ihan vieras, onneksi saimme tueksi ja turvaksi Sirkan, joka on ollut alusta asti mukana koulutuksessa ja tunsi kaupungin hyvin. Testi meni muuten todella hyvin, mutta sitten sain pelkoreaktion kun menimme rullaportaiden ohi, mistä näkyi lasikaiteen lävitse alakertaan. Testi oli  muilta osin hyväksytty jopa erinomaisin arvosanoin.  Tästä syystä meidän ei tarvinnut uusia testiä kokonaan vaan sain ohjeet lisäharjoitteluun. Elokuussa saimme lähettää videot missä toimin näissä ongelmakohdissa pelkäämättä. Tämä pelkoreaktio oli kadonnut yhtä nopeasti kuin tulikin, joten mitään ongelmaa ei enää edes ollut.  Pitkän odotuksen jälkeen saimme elokuun lopussa viralliset hypokoiraliivit. Hip hei ja hurraa!

kuvaaja: Joonas Marjo
kuvaaja: Joonas Marjo
kuvaaja: Joonas Marjo
kuvaaja: Joonas Marjo

Hypokoirakoulutukseen meni meillä lähes kaksi vuotta ja yksin tästä ei olisi selvitty. Olemme saaneet apua niin monelta taholta että  valmistumista hypokoiraksi täytyi tietysti juhlia. Halusimme näin kiittää kaikkia niitä jotka ovat olleet jollain tavalla mukana tällä kahden vuoden matkalla. S Juhlat olivat todella onnistuneet ja kakku oli hyvää.  Sain lahjaksi niin paljon herkkuja, että ne riittävät varmaan vuodeksi eteenpäin. Kaiken hulinan keskellä, ilmaisin myös hypolapun. Samalla näytin miten hypokoira toimii. Juhliin tuli myös muutama koiravieras ja saatiin kunnon tsekinpaimenkoirien rallit pihalla aikaan.

Nyt on juhlat juhlittu mutta hommat jatkuvat kuitenkin päivittäin. Hypojen ilmaisutaito täytyy pitää yllä, jos oikeita hypoja ei ole, harjoittelemme lapuilla. Kahden vuoden päästä on uudet testit jos haluamme pitää viralliset hypokoiraliivit. Tällä varmistetaan että kaikkien työliiviä käyttävien koirien hyvä maine säilyy tulevaisuudessakin yhtä hyvänä.

Pirteätä syksyä!

Hypokoira Harjusalaman Elmeri

kuvaaja: Joonas Marjo
kuvaaja: Joonas Marjo

27.04.2018

Jännät paikat

Joonas sai koulun käytyä ja sai stipendin kera talotekniikan perustutkinnon paperit. Myös Elmerin valmistuminen lähestyy, viimeinen loppukoe on pian täällä. Tästä syystä nyt ollaan käyty paljon kaupoissa ja julkisilla paikoilla harjoittelemassa.
Viimeinen loppukoe on "hyötykoiratesti". Testissä katsotaan, miten koira otetaan autosta, ohittaa läheltä toisen koiran, miten siirtyy parkkipaikalta kohteeseen (esim. ostoskeskukseen), osaako se olla ostoskeskuksessa niin, että se ei kiinnitä huomiota muihin ihmisiin, miten kulkee hississä, väistää ihmisiä ovissa, käyttäytyy ravintolassa, kulkee portaita jne. Testi on aika vaativa, joten saa nähdä kuinka käy, onko meillä pikapuoliin virallinen hypokoira? Jos ei, niin treenit jatkuvat.

Hypolapputreeneillä ylläpidetään koiran ammattitaito ja niitä teemme edelleen päivittäin, jos alhaisia sokereita ei ole. Elmeri on ollut kyllä aika tarkkana ja on merkinnyt kaikki hypolaput ja oikeat hypot. Viimeisin oli tässä yhtenä aamuna klo 05.30 kun Elmeri herätti Joonaksen. Sokerit olivat 2,9. 

Nämä hetket ovat edelleen joka kerran yhtä hienoja meille ja "palkinto" siitä työstä mitä olemme koulutuksen eteen tehneet.

07.11.2017

Hei taas, pitkästä aikaa!

Paljon on tapahtunut viime kuulumisten jälkeen. Olen harjoitellut ahkerasti hypolapuilla ja treenannut kansainvälistä 'Kiva Koira Kansalainen' -testiä varten. Treenaaminen tuotti tulosta ja suoritimme onnistuneesti KKK-testin toukokuussa Juvalla. Ollaan aika hyvä tiimi! Iso kiitos testin järjestämisestä ja harjoitteluavusta kuuluu Juvan aktiiviselle kennelkerholle. Kun suoritimme testin hyväksytysti, sain postissa viralliset "hypokoira koulutuksessa" -liivit. Aika hienot, vai mitä? Liivien ansiosta pääsin paremmin harjoittelemaan myös julkisille paikoille.  Maa- ja metsätalousministeriön 1.6.2017 voimaan tullut asetus antaa hypokoirille pääsyn elintarviketiloihin opaskoirien tavoin.

Isäntä oli koko kesän kiireinen ja ymmärrätte että nuorella miehellä menoja riittää. Siinä pääsi käymään niin, että lopulta tuli totaalinen väsymys. Minuun isännän väsymys vaikutti siten, että lakkasin merkkaamasta hypot ja hypolaput. Ajankohta oli huonoin mahdollinen, koska loppukokeeseen oli aikaa enää reilu kaksi viikkoa! Hypokoirakoulutus laitettiin tauolle ja otimme rennosti; ulkoilimme ja teimme kaikkea kivaa yhdessä. Viikko ennen loppukoetta aloitimme taas lapputreenit.  Aika jännittynein mielin lähdettiin Karjaalle. Menimme jo perjantaina hyvissä ajoin Kirkkonummelle yöpaikkaamme ystävien luokse. Rentouduimme luonnon keskellä ja latasimme voimia seuraavan päivän koitoksia varten.

Lauantaina Karjaalla vaihdoimme ensin kuulumiset. Kuulimme, että muillakin oli ollut vaikeuksia. Huh, vähän helpotti oloa ja jännitystä! Hypokoirakoulutus on nimittäin vaativa sekä myös aikaa vievä juttu. Kaikilla on omat haasteensa jo ihan pelkässä arjessa ja silti pitäisi jaksaa treenata. Kuulumisten jälkeen isännällä oli kirjallinen tentti jonka hän suoritti hyväksytysti. Jee, hyvä Joonas! Sen jälkeen oli minun vuoroni näyttää osaamiseni. Isäntä meni ohjaajien kanssa jo edeltä tilaan missä testi oli. Minä menin sinne vähän myöhemmin - siellä oli kaikkea uutta ja jännää. Isäntä oli piilottanut hypolapun taskuuunsa enkä minä tietysti tiennyt siitä mitään. Minulla oli 15 minuuttia aikaa huomata se. Tietysti minä ensin tutkin vähän ympäristöä. Ihmiset vain juttelivat pöydän ääressä. Reilu viisi minuuttia meni... Tadaa: haistoin hypolapun ja aloin tökkimään isäntää reiteen, ihan niin kuin on opetettu. Suoritin testin siis onnistuneesti! Jee, hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!!!! Olo oli kaikilla  huojentunut kaikkien vaikeuksien jälkeen.

Ei hypokoirakoulutus tähän loppunut vaan tästä alkoi puolen vuoden seurantajakso. Merkitsemme ylös kaikki hypomerkkaukset tai merkkamaatta jättämiset, päivittäiset hypolapputreenit jne. Puolen vuoden päästä on sitten vielä yksi loppukoe ja sen jälkeen on mahdollisuus saada viralliset hypokoiraliivit. Vielä on siis paljon hommia edessä. Mutta kyllä me tästäkin selvitään!

Hypokoirakoulutuksessa on omat haasteensa ja niin niitä on elämässä muutenkin. Olemme aina asuneet maalla ja olen nyt käynyt opettelemassa vähän kaupunkielämää. Kaikki ei ole sujunut ihan helposti: minun on ollut esimerkiksi vaikeaa oppia jäämään yksin. Siksi olenkin käynyt aluksi pienissä pätkissä harjoittelemassa olemista ja elämistä siellä. On siellä kaikkea muutakin pelottavaa tämmöiselle maaalaispojalle! Kerran olimme lenkillä ja vastaan tuli kaksi pelottavan näköistä pientä koiraa! Kylläpä säikähdin niin oudon näköisiä otuksia.Sain vetäistyä pääni pannasta lävitse ja juoksin karkuun melkein suoraan auton alle. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja tästä lähtien lenkkeilen valjaat päällä. Harjoittelu oli tarpeeseen, koska isäntä sai lähikaupungista oman asunnon ja niinpä me muutimme ensimmäiseen omaan kotiin.

Alun perin päätös hypokoiran kouluttamisesta tehtiin siksi että olisin isännän tukena ja turvana kun hän joskus muuttaa omaan kotiin. Nyt sen aika tuli. Minulla on hurjan paljon vastuuta kannettavana, mutta parhaani lupaan tehdä. Minä tiedän, että minä osaan. Hyvin me siis pärjätään!

Raikasta alkutalvea kaikille!

-Elmeri-

11.05.2017

Elmerin kuulumisia

Jeijei, olen iso poika jo! Mulla oli synttärit ja täytin 1 vuotta. Sen kunniaksi olen päättänyt alkaa myös ison pojan tavoille: enää en pureskele ovilistoja enkä tee muitakaan töllöntöitä kotona. Toisaalta ei ole aina helppoa olla 1-vuotias koira. Mielessä myllertää monenmoiset ajatukset ja samalla pitäisi itsenäistyä. Ja sisimmässä olen kuitenkin vielä usein se pieni pentukoira. Hurjan ristiriitaista ja hämmentävää. Ja sitten tietysti täytyy myös vähän kyseenalaistaa elämää ja käskyjä. Vähän tämä on kuin murkkuikä ihmisillä. Tsemppiä vaan teille, kotiväki. Minulla tämä menee kuulema nopeammin ohi kuin ihmislapsilla.

Karjaalla oltiin taas kouluttautumassa 8.4. ja oli todella pitkä, mutta antoisa päivä täynnä asiaa. Aamulla kuulumisten vaihdon jälkeen teimme noutonäytöt. Ohjaaja käy ensin viemässä pillimehupurkin noin viiden metrin päähän. Meidän pitää odottaa sen aikaa, kun purkki viedään ja vasta käskystä käydä hakemassa purkki tiputtamatta tai rikkomatta sitä ja antaa se ohjaajalle käteen. Toiset koirat hakevat pussin, jossa on esim. sokerimittari ja siripiriä tai muuta sokeriarvoja nostavaa. Kaikki meistä selvittivät noudon kunnialla. Hyvä minä, hyvä me, hyvä hypokoirajoukkue!

Tätä noutoa olen harjoitellut kotona jo ihan tositilanteissakin, kun Joonaksen verensokeri on laskenut alas. Ensin olen merkinnyt hypon, eli tökkinyt kuonolla Joonasta reiteen, sen jälkeen olen saanut käskyn "mehu" ja sitten käyn noutamassa keittiön pöydältä mehupurkin. Kerran olen innoissani käynyt pyytämättä hakemassa myös sokerimittarin vaikka sitä en minulle ole vielä opetettu.

Hypokoirakoulutusta on takana kohta 8 kuukautta. Siihen on sisältynyt monta reissua Karjaalle ja paljon kilometrejä. Harjoituksia tehdään ohjattujen koulutusten lisäksi kotona edelleen päivittäin. Joonas piilottaa minun huomaamattani vaatteisiinsa hypolapun, minun täytyy haistaa lappu ja merkitä löytämäni tökkimällä Joonasta kuonolla reiteen. Näitä harjoituksia teemme 1-5 kertaa päivässä. Harjoittelemme nykyään myös muualla kuin kotona: tutuissa kyläpaikoissa, lenkillä, autossa jne. Haistan ja merkkaan lisäksi oikeitakin hypoja jo aika hyvin. Yhtenä päivänä Joonas seisoi keittiön pöydän ääressä mittaamassa sokeriarvoaan ja minä aloin hurjana tökkimään Joonasta reiteen. Joonas ei millään meinannut tajuta, vaikka tökin tosi kovaa! Lopulta aloin hyppimään Joonasta vasten ja samalla mittari vahvisti, että olin aivan oikeassa: tadaa... sokeriarvo oli 4,3 ja menossa alaspäin vauhdilla. Sain taas kovasti kehuja ja herkkukaapilta kanafileen, namnam, minun herkkuani!

Hypolappuharjoitusten lisäksi harjoittelemme päivittäin KKK-testiä (Kiva Koira Kansalainen). Käymme kaikissa mahdollisissa paikoissa. Täällä Juvalla oli esimerkiksi Hankkijan järjestämä Match Show, joka oli hyvää harjoitusta tulevaa testiä varten. Paljon oli vieraita koiria ja ihmisiä ja vilinää. Minä edustin kyllä oikein mallikkaasti, mutta tällä kertaa Hankkijan lahjoittamat upeat palkinnot menivät muille. Noh, aina ei voittaa. Ja kaikki sijoittuneet koirat kyllä ansaitsivat palkintonsa, kauniita olivat kaikki.

Olen käynyt myös rallytokossa ja arkitottiksessa. Tottis onkin hurjan mukavaa touhua, varsinkin rallytoko. Siinä on oltava joka hetki valppaana ja valmiina tekemään erilaisia liikkeitä. Koska asumme maalla, yritämme käydä useamman kerran viikolla ihmisten ilmoilla kirkonkylällä lenkkeilemässä ja harjoittelemassa toisten koirien ohituksia. Varmasti minusta näillä harjoituksilla tulee erinomainen KKK!

Kyllä osaakin olla koiran elämä täynnä kaikkea kivaa touhua. Ja nyt on vielä ne synttäritkin.... Olen kuullut lajitovereilta nakkikakuista ja herkuista synttäripäivänä. Hmmmm, taidan kuitenkin toivoa lisäksi vielä niitä kanafileitä.

Mukavaa kevättä ja terveisiä kotiväeltä!
T. 1-vuotias Elmeri

Nakkikakku
Nakkikakku

07.12.2016

Kiireistä koiranelämää

Koulutuksen sivussa pyörähdin Huvihurtan Match Showssa hurmaamassa tuomarit. Siellä oli kyllä paljon kauniita koiria. Pari kassillista voitin palkintoja ja handlerini kanssa meidät valittiin tuomareiden suosikkikoirakoksi! Kiitos ja kumarrus, kyllä oli kivaa olla kaunis! Saatanpa poiketa oikeissakin näyttelyissä vielä. Seuraava viikonloppu vierähtikin sitten työn ja opiskelun merkeissä hypokoirakoulutuksessa Karjaalla.
Lauantaiaamun herätys oli aikainen, joten yöpaikkaan Kirkkonummelle mentiin jo perjantaina illalla. Aamukahdeksalta lähdimme sitten ajamaan Karjaalle. Aamupalaa en syö ennen autoilua, koska täydellä masulla saattaa tulla huono olo. Hyvää kannatti odottaa, koska koulun parkkipaikalla kupissa oli herkkuruokaa: Jahti&Vahti BARF kanaa, NAM ja maiskis!

Kouluaamu alkaa kuulumisten vaihdolla, jolloin jokainen kertoo, missä vaiheessa harjoituksia on. Me edistymme omaan tahtiimme ja harjoitukset etenevät aina yksilöllisesti. Ensimmäisenä päivänä saimme tehdä harjoituksia laudan lisäksi ihan uusilla jutuilla: kelkalla ja radalla. Kaikissa harjoituksissa on sama periaate: minun täytyy tunnistaa hyponäyte muista näytteistä.
Kelkalla (tuo valkoinen laite kuvissa) harjoitukset tehtiin niin, että kiipesin tuolin kautta pöydälle ja silloin ohjaaja saa seisoa. Namit tiputetaan raosta, jolloin ohjaajan sormet säästyvät hampailta. Tein harjoitukset keskittyneesti, vaikka minulle oli ihan uusi juttu olla luvan kanssa pöydällä. Radalla oli paljon reikiä peräkkäin ja minun täytyi tarkistaa jokainen reikä ja merkitä se reikä, missä hyponäyte oli. Minä tykkäsin tästä harjoituksesta todella paljon. Koulutus hypokoiraksi on mukavaa ja on ihanaa nähdä hyvin menneiden harjoitusten jälkeen ilo ja ylpeys omien ihmisten kasvoilla!

Välillä oli teoriaakin. Silloin annetaan myös uudet tehtävät ja ohjeet. Onneksi me koirat saadaan huilata tämä aika, koska nenätyöskentely on kovin väsyttävää. Päiväunet on paras tapa kerätä voimia iltapäivän opiskeluun. Unien jälkeen käydään lenkkeilemässä ja peuhaamassa koulun takana olevalla kauniilla puistoalueella. Ja sitten taas jaksaa!
Päivä oli pitkä, koska iltapäivän opetus jatkui klo 17.00 asti, jolloin vasta pääsimme lähtemään kohti yöpaikkaa Kirkkonummelle. Siellä asustaa myös Kerttu-kissa, jonka kanssa yritän tehdä ystävyyttä. Pientä hajurakoa kannattaa kyllä näin aluksi pitää, koska Kerttu ei ole oikein tottunut koiriin.... ja Kertulla on hurjan terävät kynnet. Olin aika väsynyt päivän harjoituksista, joten enimmäkseen kuitenkin huilailin, söin (Joseran kuivanappuloita turvotettuna) ja menin ajoissa nukkumaan. Niinhän tunnolliset koululaiset tekevät.
Sunnuntaina oli taas aikainen herätys, huoooh! Tänä aamuna en saanut aamupalaa ollenkaan, koska aloitimme heti harjoituksilla ja siinä sain aika paljon nameja. Tapa se on tämäkin tarjoilla ruokaa! Aamupäivällä oli ensimmäisen osatavoitteen suoritus. Minä jäin laudalla muutaman kerran vähän liian pitkäksi aikaa väärälle reiälle, joten kotiläksyjä joudun vielä tekemään. Toinen näyttö "merkkaaminen" meni hienosti! Siinä näytin, miten tökkään Joonasta kuonolla reiteen, kun hän seisoo, istuuu tuolilla tai lattialla. Tämä on jatkossa minun tapani antaa merkki, jos Joonaksen sokerit uhkaavat mennä liian alas. Aamupäivällä tein vielä vähän lisää harjoituksia kelkalla ja radalla. Ruokatunnilla sain vihdoin oikeaa aamupalaakin ja kävimme ulkoilemassa. Ruokatunnin jälkeen meillä oli taas teoriaa ja saimme yllätysvieraan: Hypokoira Nemon, WAU! Nemo on jo valmis hypokoira ja se näytti meille, miten seuraava harjoitus tehdään.

Kylläpä vierähti tämä viikonloppu nopeasti ja mukavasti Karjaalla! Harjoituksia olemme jatkaneet ahkerasti kotona, onhan ne läksyt tehtävä. Kävin Juvan partioveikkojen partiokololla tekemässä viimeiset lautaharjoitukset ja ne menivät tosi hienosti, vaikka häiriötä oli aika paljon. Videoimme harjoituksen ja lähetimme sen ohjaajille. Ensimmäinen osatavoite on nyt suoritettu: hyvä minä! Innolla aloitan uusien tehtävien harjoittelun. P.S. Pääsin minä tositoimiinkin yhtenä yönä vähän ennen yhtä. Nenä sanoi, että nyt ei ole Joonaksella kaikki kunnossa. Nuorimies oli sikiunessa ja sain tehdä tosissani töitä, että onnistuin herättämään hänet. Mitattiin sokerit 3,1 sehän tarkoitti sitä, että alkoi pojalla olla kiire välipalalle! Minäkin sain herkkuja ja hurjan paljon kehuja! Ei ole harjoitukset olleet turhia eikä opit menneet hukkaan.

31.10.2016

Elmerin matka hypokoiraksi

Hei, olen Harjusalaman Elmeri, tuttavallisemmin ihan vaan Elmeri. Ikää minulla on kohta 6 kuukautta, painoa hurjat 20 kg ja korkeudessa ohitan jo meidän kultaisennoutajan.
Minusta tulee hypokoira ja toimin avustajakoirana 17-vuotiaalle Joonakselle, joka sairastui jo pienenä ykköstyypin diabetekseen. Nyt kun pojan itsenäistyminen alkaa tulla ajankohtaiseksi, niin minusta koulutetaan hänelle tuki ja turva. Voimme sitten yhdessä muuttaa omaan kotiimme, eikä vanhempien tarvitse olla enää niin kovin huolissaan, koska minä pidän Joonaksesta huolta.

Minäpä kerron hiukan, mitä hypokoira on ja miten se toimii. Hypokoira ilmaisee milloin diabeetikon sokerit ovat menossa liian alas. Yleensä koira ilmaisee sokerien laskun jo sen verran ajoissa, että diabeetikko ennättää itse toimia. Tarvittaessa hypokoira myös noutaa sokerimittarin tai jotain syötävää. Käymme Hypokoira ry:n koulutuksessa Karjaalla ja koulutus kestää noin 1½ vuotta. Koulutus alkoi 3.9.2016. Lähiopetuspäiviä Karjaalla on aluksi kerran kuukaudessa ja myöhemmin joka toinen kuukausi. Harjoituksia teemme ahkerasti kotona, noin 2-10 kertaa päivässä. Tällä hetkellä harjoittelemme hajulaudalla, eli minun täytyy merkitä missä reiässä on hypotuoksu. Joonas on ottanut näytteitä silloin, kun sokerit ovat menossa alas. Hypokoirakoulutukseen kuuluu myös Kiva Koira Kansalainen -testi. Näitä juttuja harjoittelemmekin viikoittain Juvan Kennelkerhon Arkitottis-ryhmässä. Tämän lisäksi tutustumme jatkuvasti uusiin paikkoihin ja tilanteisiin.
Koulutukseni aloitettiin heti kun tulin pentuna tänne kotiin. Minulle on syötetty herkkuja Joonaksen päältä ja kädestä silloin, kun Joonaksen sokerit ovat menneet alas.

Yhtenä aamuna Joonas oli vielä nukkumassa, kun aloin tökkiä häntä kaulaan ja niskaan samalla tavalla, kuin aikaisemmin etsiessäni sieltä herkkuja. Mittasimme sokerit ja ne olivat 4,2. Se oli minun ensimmäinen hypomerkkaukseni!!! Oli kyllä huikean hieno fiilis, kun osasin ihan itse toimia ja sain valtavasti kehuja. Hypomerkkausta emme ole vielä koulussa opetelleet, se opetetaan niin, että tökin kuonolla Joonaksen reiteen, kun pojan sokerit menevät liian alas.
Toinen merkittävä juttu sattui vain vähän aikaa sitten. Joonaksen insuliinipumppu alkoi hälyttämään yöllä klo 02.30. Joonas ei herännyt siihen millään, joten päätin hälyttää apujoukkoja paikalle. Ihmettelivät kovasti, miksi pyydän ulos keskellä yötä (tai niin luulivat, että pyysin päästä ulos). Kun avasivat Joonaksen huoneen oven, niin ymmärsivät, miksi olin heidät herättänyt. Mitään hätää ei onneksi ollut, insuliinipumppu vaati vain sokerimittausta ja mittauksen jälkeen pääsimme takaisin nukkumaan. Aika taitava hypokoiran alku olen jo, vai mitä!

Jahti&Vahti-esite
Yritys
Ruoki koiraasi oikein
Kysy asiantuntijalta
Koiravinkit