20.12.2018

Moi

Aattelin kertoo vähän enempi mikä on Suomen Kennelliiton Kaverikoira! Mää oon semmonenki! Kun mä lähen töihommiin kaverikoirana, mulla on oranssi huivi kaulassa. Oranssi huivi tarkoittaa et oon Kennelliiton kaverikoira ja mä oon kiltti ja mua saa silittää! Kennelliiton Kaverikoirana mä oon käyny ohjausyksikköni kanssa esimerkiks messuilla, koiranäyttelyissä, vanhustentaloissa, palvelutaloissa, koko perheen tapahtumissa ja erilaisissa ikkäänku esittelytilaisuuksissa, jopa sairaaloissa käy kaverikoiria! Kävimmä lukukoirana tänä syksynä jääkiekko pelissäkkii! Kennelliiton kaverikoiria oli esmerkiks mun lukukoira töipaikassa koululla yks viikonloppu kun oppilas-henkilöille oli järjestetty päivä jossa oli teemana koira työssä ja harrastuksissa. Kun mä oon töihommissa Kennelliiton kaverikoirana, mulla on aina joku kaveri. Kaverikoirat ei käy virailuilla itekseen, niinku lukukoirat, vaan vähintään yks muu koira ja sen oma ohjausyksikkö on aina mukana. Joissaki isoissa tapahtumissa meitä voi olla vaikka kakskymmentä!

Molempiin juttuihi, kaveri- ja lukukoiraks, pittää käyä kurssi. Niin koiran ku ihmisennii. Lisäks koiran soveltuvuus testataan. Siellä opetellaan teoriaa ja sääntöjä, yhteisiä toimintatapoja ja syvennytään tarkotukseen painottaen vastuullisuutta mm. salassapitovelvollisuutta. Minäkää en kerro ees pikkuveli Hemmolle niitä juttuja mitä mulle sipitellään ku rapsutellaa. Sitte on semmonenki että vaikka mulla on molemmat huivit, ni ei oo automaatio että kaverikoirasta tulis lukukoira tai toistepäin. Nämä on hirveen erilaisia juttuja! Aina pitää olla kiltti, se yhistää, mutta lukukoirana pitää osata myös rauhottua siihen kuuntelemaan kun luetaan. Välttämättä kaikki ei malta, mutta musta seki on ihan parrainta! Sitte lukukoirat toimii lähes poikkeuksetta yksin, toki pitäs vähän tykätä muistakii koirista, mutta kaverikoirana se on ehdotonta että voi olla lähellä muita koiria, oli ne sitte tyttöjä tai poikia kun kohteisiin ei mennä ikinä yksin. Harvoin etes kaksin. Kaverikoira käynnit on monesti koiralleki myös raskaampia. Siinä tullee monen monta ihmistä tutuks ja kaikissa on hirmusti kivoja hajuja mitä pittää mietiskelläkki päässään. Lukukoirana ei sitte kummiskaan oo ku vaikka kirjastokäynnillä 2-4 lapsi-henkilöö, eikä mitään tausta hälinää tai ärsykkeitä. Mulla on sitte vielä erillaista ku käyn samassa koulussa niin sehä on jo ku oma koti, jonne on aina hirvee kiire autolta ja oppilas-henkilötkii on kummiski tullu tutuks, vaikka käyn monessa luokassa.

No mutta, nyt kun kohta tuloo jo joulupukkikin niin sehä tarkottaa talavee ja pitäs olla luntakii! Sainpa määki vihosta viimein ensteks ekan lumen syötäväkseni ja siitäpä tulooki mieleen taas minu maha! Kummää olin nuorempi niin mulla oli hirveen herkkä maha! Ja koska iha ensteks parasta on syyä lunta nii heti kummää vähännii söin lunta nii joha oli varpusparvia liikenteessä ja tarvihin monesti lääkettäki tohtorisetältä. Sittemmin ku mää oon syöny Jahti&Vahtia niin nyttekki ku vasta se lumi tuli niin sain syyä iha niin paljo ku halusin eikä tullu ainootakkaa varpusparvee!! Mullei oo ollu muutenkaa mitään vatsapöpöjä varmaan kohta kahteen vuoteen ja äitee on kyllä hirmu tyytyväinen. Se ku ei ois kiva tämmösen minun kokosen kanssa koittaa lapioida semmosta...löysää... tuolta...

Tuossakun nuorempaa minua piti miettiä niin tuli mieleen että sillonku vaihtui minu evväät Jahti&Vahti Extra Energiaan niin mää painoin 67-69 kiloa. Toki olin vielä nuorikii semmone 2-vuotias mutta kun oon hirveen iso niin olin kyllä tosi hoikka poika! Eikäku ei se ruokakkaa maistunu nii... Sittenpä siinä tapahtu niin että minä aloin samalla miehistyäkki niin reilussa puolessa vuojessa painoin jo 93 kiloa! Sain hirveesti kehuja minu uppeesta habasta ja olinha mää jo tottavie ihan erinäköne! Ruoka oli kummiski alkanu maistua kun Jahti&Vahti Extra Energiaan vaihettii ja se myös tarttu eikä vaan tullu toisesta päästä sitte. Extra Energialla mulla tulee vielä vähemmä tuotoksia ku esim Energiaa syödessä, sitäki ku kokeiltii välillä, ja ne on oikeestikki aika pieniä.


Nyt oon kokkeillu maistella myös Jahti&Vahti namipaloja! Oon iha hirveen nirso eikä mulle oo oikee kelvannu mikkää monee vuotee paitsiku yhet tietyt ankkalastut, mutta minäpä söin sitte kumminnii melekei kaikkia!! Ekana mulle tarjottiin yksitellen kaikkia, enkä ottanu ku nautanameja. Sitte uusinta kierroksella, ku äitee ei ees viittiny uskoo että ottaisin jonkun ni mää maistoin mahatikkuja!! Sitte se keksi että hitsiläinen,

ja mää sain kaikkia Jahti&Vahti makupaloja (Mahatikut, Nautanami, Possunami ja Kalkkunanami) yhtä aikaa nenän etteen ja piru!! Kaikki muut kelpas paitti possunamit!! Ensimmäisenä söin kaikki kalkkunanamit, sitte taas ne nautanamit ja vielä yhen kahesta mahatikusta, ku olin jo yhen syöny! Possunamit ei menny jatkoon... Ihanko vähänkö ehkä sain kehuja ja tuuletuksia eikä tuo äitee usko vieläkkää mitä justii näki! Tää on ihan taivahan tosi, laitoin videonki fatsebuukkiin! Ja ehkä ymmärrätte et oon oikeesti ollu hirveen nirso......

Hyvää Joulua kaikille! Ja Kiitos Jahti&Vahti kuluneesta vuodesta <3


Huugo Facebookissa
ja Instagramissa

01.10.2018

Moikka

Annan myöhemmin kerrontavuoromme tanskandogilleni Huugolle, mutta kerron hieman ensin nelijalkaisesta perheestäni. Minulla on kaksi tanskandoggia, velipuolet Huugo (s. tammikuu 2015) ja Hemmo (s. toukokuu 2016) sekä kääpiöpinserit kuningatar Venni (s. helmikuu 2004) ja Laku (s. toukokuu 2009).
Huugo on syönyt yli kaksi vuotta Jahti&Vahti Extra Energiaa. Huugon ruokailuhaasteet alkoivat n. 10 kk iässä, kun tyttökoirat veivät tyypin ajatukset mennessään, eikä m i k ä ä n ruoka enää maistunut. Useampaa merkkiä oli tarjottu ja kokeiltu hinnasta välittämättä, raakaruokaakin, kun ruokailuun tuli aivan totaalisia stoppeja. Herra on äärimmäisen nirso koira myös makupalojenkin suhteen ja on ollut todella vaikeaa saada painoa nousemaan erittäin hoikasta junnusta edes siihen "normaaliin jättirodun hoikkaan junnuun", mutta Jahti&Vahti toimii ja maistuu erittäin hyvin. Energiaakin olemme välissä kokeilleet, mutta Extra Energia on sopivampi.

Jahti&Vahti Extra Energiaa syöttäessäni jäteilleni, saan kumota urbaanilegendan jättikoiran valtavan suurista tuotoksista, sillä meillä pökäleet ovat jopa hämmästyttävänkin pieniä! Kyllä se sieltä toisesta päästä tulevasta tavarasta näkyy, milloin ruoka on koiralle sopivaa. :)

Jahti&Vahti koiranruoasta minulla on hyviä henkilökohtaisia kokemuksia koirieni kanssa jo vuodesta 2002, valtavan herkkävatsaisen tanskandogin kanssa. Myös toinen tanskandoggini Hemmo on nyt syönyt Huugon kanssa samaa ruokaa pian vuoden ja vanhin kääpiöpinserini söi useita vuosia Kana-Riisiä, kunnes itse ruokaan liittymättömät vatsaongelmat vaihdattivat ruoan oma tekoiseen liha-puuro sekoitukseen eläinlääkärin kanssa sovitusti. Venni on muutenkin poikkeuksellinen koira - hän on sairastanut pennusta saakka epilepsiaa, joten kaiken järjen mukaan hänen ei vain enää tulisi olla menossa mukana, mutta onnekseni singertää kanssani!

Ystäväni on myös syöttänyt tanskandogillensa haimatulehduksesta toipumiseen Jahti&Vahti Kevyt ruokaa sen ideaalisen rasvaprosentin ja porsaanlihan vuoksi. Kuuleman mukaan moni muukin koiran haimaongelmien kanssa painiva on syöttänyt Jahti&Vahti Kevyt -ruokaa hyvällä menestyksellä.

Pidän ExtraEnergiassa erityisesti siitä, että lihapitoisuus on korkea, raaka-aineet selkeät, ei sisällä vehnää ja ruoassa on myös rasvaa! Etenkin mahalaukun kiertymälle alttiin rodun kanssa on myös tärkeä ominaisuus, ettei ruoka turpoa juuri lainkaan ja annoskoot pysyvät hyvin maltillisen kokoisina.

Toimimme Huugon kanssa Suomen Kennelliiton Luku- ja Kaverikoira toiminnassa ja senkin vuoksi on tärkeää että koira voi hyvin - turkki kiiltää ja pysyy puhtaana, koira on terve ja terveen näköinen, ei ole vatsanpuruja tms = kipuja, jotka vaikuttaisi käytökseen. Onhan se myös kiva ettei koira kaasuttele jatkuvasti vierailuiden aikana :D.

Terkuin Ulla Vaskelainen, Venni, Huugo, Hemmo ja Laku

02.10.2018

Moro

Mä olen Huugo. Tai tutummin Baagels, Buugels, Tohtori Baagelström, Huge, Buugi..ja mitä näitä nyt on. Oon ens tammikuussa 4-vuotias tanskannakki, tanskanmato, doggi, tanskandoggi. Mä oon vähän semmonen mamman poika et tykkään siitä paljon, ihan vaan siks et mun mamma on parrain mamma ikinä! Sit mä oon myös esimerkillinen isoveli ja kiltti pikkuveli laumani muille koirille, mamma vissii kerto jo niistä. Mä rrrakastan kaurapuuroo ja ankkalastuja... ja kurkkua... ja vesimeloonia... ne on kuulemma vaa herkkuja kummiski. Sevverta harkihen tarkkaan tuon mitä mun kaurapuuron kaveriks saa kuppiin laittaa et se on tuo vijoletti Jahti&Vahti pussi ainoo minkä kanssa mulla synkkaa. Saattaa oikee suupieletkii valua, niinku kuvasta näkyy.. Mamma on sanonu monesti et mun ruokailu on välillä melkonen operaatio. Mut hei, minkä sille mahtaa kun haluut hyvän maun suuhus ja mitä nyt pienistä jos unohat kaiken maanpäällisen hyvien (tyttö) tuoksujen takia..en ymmärrä miksei mua ymmärretä.....

Mulla on ollu pentuna jo välillä vatta kipee ja varpusparvia tullu..kana ei vissiin ihan kunnolla sovi mulle. Siitäki hyvä et Jahti&Vahti Extra Energiasta on sit porsaanlihaa mulle..ei pauku sitten perä niin paljoa.. Olis meinaan ehkä vähän noloakin jos kokoajan kaasuttelisin. Kesken koulun. Joo, koulun! Mä käyn meinaan koulussa! Oon Lempäälässä Sääksjärven koululla Suomen Kennelliiton Lukukoirana. Monesti mun kollegat käy kirjastoissa, jonne aikuiset saa varata ajan lapselleen, jotta tulevat lukemaan Kennelliiton lukukoiralle. Mulla ja mun ohjausyksiköllä on mahdollisuus käydä myös päiväsaikaan, joten me päästiin sit toteuttaa lukukoiratoimintaa koululle!

Kun mulla on koulupäivä niin ekanakin ohjausyksikkö huolehtii, et mä oon puhdas ja siisti. Sitten mä pistän kotona mun töivermeet päälle, eli keltaisen lukukoira huivini ja mun töipannan, joka on vaan luku- ja kaveritoimintaani varten. Sit mennään ohjausyksikön kans koululle ja oppilaat lukevat mulle. Koululla musta on kyllä tykätty, saan paljon rapsutuksia ja käytävillä raikuu "Huugo tuli" huudahdukset kun saavun, pusujakin olen saanut - vaikkakin niitä aika nihkeä olen antamaan, paitsi ohjausyksikölle. Musta on kiva kun oppilaat lukevat mulle. On lapsia, jotka rytmittää lukemistaan silittäen samalla minua. On myös eräänlainen palkkio-porkkana, että lukutehtävän jälkeen saa hetken vain olla ja rapsuttaa minua. Meidän lukukoirien tarkoitus on kuunnella arvostelematta ja korjailematta lukijaa ja innostaa niitäkin, jotka eivät välttämättä pidä lukemisesta vaikkapa haasteiden vuoksi. Lukukoiralle on aina kiva tulla lukemaan! Mä tykkään ihan minkälaisista tarinoista vain! Vaikka tuppaankin nukahtamaan lähes joka kerta, niin se ei tarkoita etten tykkäis, mä vaan nautin ja tunnen oloni kyllin mukavaksi että silmät painaa.

Kennelliiton Kaverikoira toimintaan meen taas vierailulle ens viikolla tätä kirjoitellessa, joten kerron siitä toisen kerran! :)

Voit tutustua lisää Suomen Kennelliiton Lukukoira ja Kaverikoira toimintaan osoitteissa https://www.kennelliitto.fi/koirat/lukukoirat ja https://www.kennelliitto.fi/koirat/kaverikoirat

Mulla on facebookissa oma sivu Luku- ja Kaverikoira Huugo ja sit me kaikki koirat ollaan Instagramissa ja Facebookissa Great'n Pins -nimellä. Mun omilla sivuilla kerron mun luku- ja kaverikoira hommista ja voip olla et otan kantaa myös puhuttaviin asioihin kuten kiusaamiseen ja heijastimiin ja ja ja

Huugo

Jahti&Vahti-esite
Yritys
Ruoki koiraasi oikein
Kysy asiantuntijalta
Koiravinkit